Sunday, August 20, 2017

Kotiintulo

Jokunen päivä sitten sain vanhemmalta pojalta tekstarin töihin: "When are you getting back home?" Kerroin ajan. Kotimatkalle sattui aikamoinen saderyöppy ja matkantekoon menikin 20 minuttia kauemmin. Vähän ennen kotia sain pojalta tekstarin: " U ok"   iPhonen Siriä apuna käyttäen sanelin vain "yes" ja Siri laittoi tekstarin matkaan.

Kotiovella vastassa oli tytär ja Felix. Felix nuoli naaman ja tytär halasi. Sisällä nuorempi poika halasi. Veljensä kehotti ottamaan ruokaa, itsensä valmistamaa. Sitä oli pidetty äidille lämpimänä. Siinä syödessäni poika vaivihkaa kysyi, että ajoinko kun vastasin tekstariin. Rehellisesti sanoin, että kyllä. Oli tulollaan ripitys tekstaamisen ja ajamisen vaaroista, mutta viime hetkellä sain hönkäistyä että Siri auttoi. 

Miten tässä näin on käynyt? Edelleenkin puhun lapsistani pikkuisina, vaikka kaikki ovat päätä pitempiä ja monissa asioissa fiksumpia kuin vanhempansa. Kotiintulo ei heti unohdu. 

Mun pitää vielä kertoa meidän koiranhoitajasta, tästä mainiosta 16-vuotiaasta nuoresta miehestä. Selvisi vasta jälkikäteen, että lapsi ei ollut sanonut kaverilleen mitään palkasta. Lupasin siis kympin käyntikerralta. Hoitaja olisi hoitanut ihan vain auttaakseen. Emme pyytäneet, mutta joka kerta käydessään hän videoi tai kuvasi Felixiä, laittoi kuulumisia. Kotiintullessa oli pöydällä laatikollinen kuppikakkuja, eri makuja mm. suklaata, toffeeta, maapähkinää. Nuorukainen leipoo itse kuppikakut ja lauantaisin käy myymässä niitä paikallisella torilla (farmers market). Nuoret miehet ovat täällä jotenkin tavattoman herttaisia, tällaisen keski-ikäisen rouvankin kanssa juttelevat sujuvasti.


Kuvassa Felix lempipaikallaan, isännän sylissä. Lämmikkeeksi asettelimme sanomalehden. Felixin karva pidetään lyhyenä kesäisin ja nyt alkoi viluttaa, kun sisällä ilmastointi puhalsi. Felix pääsee ehkä kasvattamaan karvaa: torstaina viilenee! Päivälämmön pitäisi pysytellä piirun verran alle 30 C asteen ja yön viilentyä alle 20 C. Odotan hartaammin kuin auringonpimennystä. 

Ystäväni kanssa vaihdoin ajatuksia politiikasta, maailman tilasta. Hän sanoi jotain hyvin viisasta. Tuskitteluuni hän totesi, että ainoa mitä voimme tehdä on huolehtia omista perheistä, kasvattaa avarakatseisia, tiedonjanoisia lapsia. Omilla teoilla ja toimilla osoittaa, että maailmassa on hyvyyttä, rakkautta, viisautta. 

❤:lla 

Johanna



Tuesday, August 15, 2017

Hyggeä rannalla

Pitihän munkin tutustua hyggeen. Olinkin asioista tietämättäni perillä, pakkasin lomalle mukaan kynttilän. Välillä lepuutin mieltä  vilkuilemalla Atlantin aaltoihin, rannassa hassuttelevaan perheeseeni, pieniin rantalomalaisiin. Ja sitten hyggen pariin. Siinä lukiessa taas tuli mieleen, että miksi me suomalaiset emme ymmärrä kirjoittaa kirjoja kynttilöistä, valaistuksesta, villasukista, takkatulesta, teemukeista. Kyllä hyggessä löytyy. Amerikkalaiset tutut muuten ovat aina vähän oudostelleet eläviä kynttilöitä. Ei tunnu ihan avautuvan. 

Mun hygge-elämyksestäni teki täydellisen jo hotellin aamiaiselle pelmahtanut täydellinen hyggeperhe. Ensinnä katseeni kiinnittyi vauvan potkupuvun printteihin. Aika usein vauvoilla täällä näkee yhdistelmäasuja: body ja shortsit, hame tai housut. Mutta tällä pienokaisella oli kuin konsanaan entisen Tutan printeissä potkupuku. Isällä oli älykköparta, raidallinen t-paita, vähän pitemmillä punteilla shortsit. Äiti oli puhdasta Hanna Anderssonia. Perhe tuli vielä myöhemmin rannalla vastaan ja äidillä ja lapsilla oli Marimekon kuosia yllä. Sitä, mikä oli viime kesänä Target-kauppaketjussa myynnissä. Ja en mitenkään erityisesti tarkkaillut, seuraillut, havainnoinpahan vain. Meille suomalaisille tällainen tyyli on jokapäiväistä, täällä Amerikan etelässä aika harvinaista herkkua. Tuli kotoisa olo. 


Onkohan amerikkalaisten käsityksessä kynttilöistä mennyt jokin pieleen? Oluen ja Jägermeisterin tuoksuinen kynttilä? Ehkä ei ihan niin hygge. Jos kumminkin innostuu, niin kynttilät löytyvät mm. Amazonilta. Valmistaja on Rehabulous. 



P.S. Joulua kohti kun taas mennään, niin suomalaisia lahjoja tulee etsittyä. Löysin Koruverkko -nettikaupan ja tein tilauksen. Palvelu oli ystävällistä ja erittäin nopeaa. Toimitus oli alle viikossa perillä. Valikoimista löytyy jos vaikka mitä. Toimituskulut eivät olleet ihan halvat, mutta useamman tuotteen kanssa niissä alkaa olla järkeä. Kalevala Korut kiinnostavat itseäni. Sekin on niin jännä juttu: Suomessa en jaksanut Kalevala Korun tuotteista kovin innostua, kun tuntui että niitä on kaikilla. Täältä katsellen ne näyttävätkin tosi upeilta ja harvinaisilta, vähän erilaisilta. 


Sunday, August 13, 2017

Terveisiä subtropiikista!

Terveisiä rannalta! Mulla meni simpukoiden- ja kivienkeräily ihan poskelleen, taskun pohjalla on yksi pikkuinen sydämenmuotoinen kivi. Yleensä keräilen tuntitolkulla ja metsästän erityisiä yksilöitä. Pohjois-Caroliina on sikäli upea paikka asua, että meillä on kauniit hiekkarannat ja jylhä vuoristo. Kotoa on melkein sama matka kumpaankin maisemaan, kolme neljä tuntia kun ajaa niin on vastassa joko Atlantin aallot tai Appalakkien vuoristot. Ilmastollisesti asumme subtropiikissa. 

Lapset laiturinnokassa

Tällä kertaa ajoimme Atlantic Beachille. Yövyimme Hampton Inn -hotellissa. Parin kolmen minuutin kävelymatkan päässä oli ranta. Sääennuste lupasi vettä ja myrskyä, mutta jossain vaiheessa päivää ilma kirkastui ja nautimme rantaelämästä.

Tykkään käydä syömässä ravintoloissa, jotka eivät ole piparimuoteilla leikattuja, ketjuravintoloita. Rannikon etuja ovat kohtuuhintaiset mereneläväravintolat. Yritimme ostaa katkarapuja kotiintuomisiksi, mutta veneet eivät vissiin tänä aamuna lähteneetkään merelle. 

Lähikaupunkeja ovat Morehead City ja Beaufort. Beaufortissa oli eilen illalla merirosvojuhlat. Soittajat soittelivat vanhoja englantilaisia lauluja vanhoilla soittimilla, meininki oli kuin joskus satoja vuosia sitten. Nuotio paloi ja Mustaparta itse tähysteli laivan mastossa.  


Kyllähän rantatalo alkaa aina houkuttaa, kun rantaan eksyy. Tämä talo tontteineen olisi irronnut miljoonalla, $700 000 tontista ja $300 000 talosta. Rantatalojen hinta on noussut suhteessa eniten asuntomarkkinoiden romahduksen jälkeen. 7-8 vuotta sitten paikan taloineen olisi saanut puoleen hintaan tai alle. 

Felix ei hotelliin päässyt. Lasten ystävä lupautui käymään ja hoitamaan koiraa. Joskus aikaisemmin olen yrittänyt palkata firman huolehtimaan Felixistä, mutta silloin ei joko soittopyyntöihin vastattu tai jos vastattiin, niin tilaa uusille asiakkaille ei ollut. Yritys ottaa yleensä vähintään $20 per käyntikerta. Lähellä asuvalle lasten kaverille lupasin kympin käynniltä. Ja olikin ihana kaveri: joka käynniltä saimme videotallennetta tai kuvia Felixin toilailuista. 





Kummasti muutaman päivän loma sai ajatukset pois arkisista asioista. Meillä oli kivaa lasten kanssa ja lapsetkin vaikuttivat tyytyväisiltä. Mä nautin luonnon mahtipontisesta esityksestä, kun jyrisi ja salamoi, vettä vihmoi, taivas oli tumma. Hetken päästä myrsky oli pyyhältänyt ohi ja rantaelämä saattoi jatkua. 

Onnellista viikkoa!

Sunday, August 6, 2017

Trendien aallonharjalla surffataan

Osuipa silmiini iltapäivälehden artikkeli ryijyjen uudesta tulemisesta (Kaiva esiin ullakolta!). Ei tarvitse mennä ullakolle, ryijyt ovat jo seinillä ja kerrankin, kerrankin saattaisi kotimme olla trendikäs! 


Aino Keinänen-Baeckmanin suunnittelema Elämänkukka koristaa sisäänkäyntiä miehen ja minun makkariin. Oikealta pääsee makuuhuoneeseen, vasemmalta kylpy- ja vaatehuoneeseen. Tämän ryijyn tarina on kaunis. Sen on tehnyt perin taitava ja osaava karjalaisäiti poikansa morsiamelle. Suomalainen ryijykulttuuri oli kuitenkin vieras ja lahjan saatuaan morsian kyseli vaivihkaa onko käsityö tarkoitettu pöydälle, seinälle, vuoteelle...? Halusimme säilyttää ryijyn värit vielä tuleville sukupolville, joten sijaintipaikkaan tulee aika vähän luonnonvaloa. 


Maamiehen ryijy on heti yläaulaan tullessa. Erityisen ryijystä tekee mielestäni se, että suunnittelija ei käsittääkseni ollut ollenkaan käsityöihmisiä vaan pienviljelysneuvos ja politiikko Lauri Murtomaa. Ryijyssä on kuvattu viljelijän elämää: niittää, kylvää, kyntää. Sama taidokas käsityöihminen on tehnyt tämänkin ryijyn kuin Elämänkukan. Sopii kuin nenä päähän: sekä mieheni että oman sukuni juuret ovat maataloudessa. Tämäkin ryijy laitettiin esille niin, että mahdollisimman vähän altistuisi suoralle auringonvalolle. 

Puhdistus on ollut vähän ongelma. Marttojen neuvoja olen toteutellut: tuulettanut pakkasilla (silloin kun sellaisia on) ja imuroinnut varovasti. 


Iloa viikkoosi! Meillä on vaihteeksi vähän viileämpää, päivälämpötilat kohovat vain pikkuisen yli 30 C astetta. Yksi aamu olin kokevinani syksyistä koleutta ilmassa. Ihana elokuu...

Thursday, August 3, 2017

Häätapoja

Ajelin aamulla töihin ja kuuntelin paikalliskanavaa. Paljastui taas näistä amerikkalaisista häistä asioita joita en ole tiennyt. Meillä ei ole ollut kuin parit hääjuhlat täällä ja olemme tunteneet parit jokseenkin hyvin. Tilaisuudet ovat olleet maltillisia. Toinen vihkiminen oli katolisen kirkon menojen mukaan. Pari oli ollut naimisissa jo reilun kymmenisen vuotta, jälkikasvuakin oli. Sulhanen päätti vihdoin ja viimein ryhtyä katoliseksi, jotta morsian olisi naimisissa myös oman kirkkonsa silmissä.  Papin pitämä puhe on varmaan yksi hauskimpia kuulemistani. 

Kuvat ovat David's Bridal -sivustolta ja Oleg Cassinin Women -mallistosta. Olen sitä koulukuntaa, jonka mielestä peittävämpi on paljastavampaa. Olen ihmetellyt prinsessahääpukujen voittokulkua, sitä jossa on sweetheart -mallinen, olkaimeton yläosa. Käytännön ihmisenä kummastelen miten joku haluaa stressata mahdollisesta lipsuvasta pääntiestä niin monien silmäparien edessä. Mun hermot eivät pitäisi. 






Mutta niistä tavoista. Ensinnäkin keskuteltiin siitä kuka maksaa morsiusneitojen ja kaason asut. Artisti maksaa eli sekä morsiamen että sulhasen apujoukot maksavat itse asunsa. Naisillahan ongelmana on, että asu pitää ostaa omaksi. Miehet sentään voivat usein vuokrata pukunsa. Toivoa vain sopii, että ei tarvitse ostaa mitään houte couture -luomusta. Etiketin mukaan myös hääseurueen jäsenten pitää antaa lahja. Pelkkä assistentin roolin kustantaminen häissä ei siis riitä panostukseksi. 

Ja siitä lahjasta. Nyrkkisääntö kuului olevan, että jos hääjuhla järjestetään country clubilla, jossa yhden hengen ateria maksaa $125, niin yksinäinen vieras antaa lahjaksi $125 ja pari $250. Jos häät järjestään vanhassa latomiljöössä tai oman kodin puutarhassa, niin $50 per nuppi riittää. Oli toinenkin näkökanta, jonka mukaan hyvä ystävä tai läheinen sukulainen antaa kalliimman lahjan kuin hyvän päivän tuttu. Tämä ei kuitenkaan ollut ihan etiketin mukaista.  

Suurin yllätys oli, että sekä bridal shower -tilaisuuteen että hääjuhlaan molempiin pitäisi viedä lahja. Tässä oli paikallinenkin toimittaja mennyt vipuun: lahja oli toimitettu vain bridal showeriin. 

Muuten, mun elämäni hauskimpia kesätöitä on ollut olla kirkossa oppaana. Sain istua muutamissa häissä lehterillä, piilossa kaikilta.  Joka kerta itkeä tirautin. Jos sade vihkipäivänä tietää onnea, niin toivon että kirkonoppaan kyyneleet tuovat tuplaonnen. 

Eilen mun hoidokkini joka on vasta viime aikoina oppinut laittelemaan ulosantiinsa useamman sanan peräkkäin yllätti mut täysin, kesken leikkien hän loihe lausumaan "I am happy". Ei mitenkään alleviivaten, elämäntapavalmentajien innoittamana, itsensä esilletuomisen paineesta. Ihan vain siksi, että oli hyvä meininki. Kaksivuotiaan mielenliikkeistä on paljon opittavaa. 

Monday, July 31, 2017

Kivoja tyttöjen vaatteita

Jokin aika sitten katselin ajankuluksi pienten lasten vaatteita Target -ketjun kaupassa (tämä on se kauppaketju, jolla oli Marimekko -kampanja). Yhdellä hoitolapsella olen ihastellut Cat & Jack -vaatteita. Ne on jotenkin kovin lystikkäitä, pienen jujun kanssa. Esittelemäni Cat & Jack  ja Genuine Kids ovat siis kuin Prisman tai Cittarin omat merkit. Muualta niitä ei voi ostaa kuin Targetilta.


Erityisesti mieltä lämmitti, kun tytöille tarjotaan tässä mallistossa perhosten ja kukkien, lilan ja pinkin lisäksi muutakin. Farkut maksavat 17.99 dollaria ja verot päälle (7.5 %) eli $19.34. Kuviointeina avaruusaiheita ja dinosaurus. 

"



Pitkähihaisissa tyttöjen t-paidoissa seikkailivat dinosaurukset. Hero- eli sankaritekstit olen tottunut lukemaan poikien paidoista: Just an everyday kind of hero -viesti sopii kyllä tytöillekin. Paljon olisi ollut kuvattavaa, kuten maailmankartalla ja avaruusaluksilla koristellut tyttöjen t-paidat. Nämä pitkähihaiset maksoivat suunnilleen neljä dollaria. 



Genuine Kids -vaatteet valmistaa OshKosh. Nämä värikkäät vaatteet saivat toivomaan, että olisi vielä pikkuinen jonka ylle ne pukea. Kultakoristein koristeltu mekko maksaa 19.99 dollaria. 




Kävin nuorimmaisen kanssa eilen ostamassa t-paitoja. Se on yllättävän vaikeaa puuhaa. Ensin tietysti tarkastetaan, että tuote kiinnostaa. Sen jälkeen tutkitaan merkki. Lopuksi sovitetaan ja kaikki vähänkin epäilyttävät hylätään (kyllä vaan, kainalon kohta voi näyttää omituiselta tai paita olla liian leveä). Aikaisemmin tälle nuorelle miehelle kävi mikä vain, mutta ei enää. Toden sanoakseni en olisi osannut tuoda kotiin oikeita tuotteita omin nokkineni. Tällä kertaa kelpasivat Tommy Hilfiger, Ralph Lauren, Hurley ja Michael Kors. Onneksi kävimme T.J. Maxx -kaupassa, muuten olisi pankki haljennut. Nytkin piti sanoa, että vähemmillä paidoilla pitää pärjätä sitten pitempään. 

Friday, July 28, 2017

Kiropraktikon vaimo ja Beehive Ginger


Ruokakaupassa käydessä katse kiintyi outoon kasviin. Mähän en ole mikään hortonomi, joten useimmat kasvit ovat outoja. Oikein piti kokeilla, että onko tämä oikea vai jokin muoviviritelmä. Tuttu kukkaosaston pitäjä kertoi, että kasvi on beehive ginger. Onkohan tällä suomenkielistä nimeä? 

Kukkatäti näytti myös juuri valmistuneen kimpun, jossa hän oli eksoottista kasvia käyttänyt. Asetelma on menossa kiropraktikon vaimolle. Herra Kiropraktikko (hih, ihan kuin hullunkurisissa perheissä!) tilaa vaimolleen lähes viikottain kukkakimpun. En näitä ihmisiä tunne enkä tiedä, mutta veikkaan että joku oli tämäniltaisesta muistamisesta onnellinen. Minäkin ihan ventovieraana ja sivullisena ilahduin värikylläisestä ja riemukkaasta asetelmasta. 

Itse kävin kiropraktikolla kymmenisen vuotta sitten, kun selkä oli pahimmoillaan. Ensimmäisen käyntikerran jälkeen elämä kirkastui. Pari seuraavaa kertaa olivat vielä lähes yhtä tehokkaita, mutta sitten alkoi aina jokin muu paikka repsottaa kun yksi saatiin kuntoon. En kauheasti tykännyt selkäni rusauttelusta.  Rita Kieltenopettajan kotiblogista (klik klik) on ainakin kirjoittanut mielenkiintoisesti kokemuksistaan. 



Yksönen palasi tänään miehen kanssa kisamatkalta. Hänen osaltaan on uinnit nyt uitu. Mulla on vähän haikea mieli, sillä muistan ne lukemattomat kerrat kun sompailin pojan altaalle ja takaisin. Uinti alkoi maistua puulta menneen kauden aikana, joskus jo ennen joulua. Varmistin viime kesänä hänet uintiin taas ilmoittaessani, että tämä on se mitä haluat tehdä. Oli vielä silloin. Sovimme myös, että kausi uidaan loppuun vaikka ei jostain syystä enää innostaisi. Hattua nostan, että hän sinnitteli. Vielä hän jatkaa koulun uintijoukkueessa, mutta se on vain parin kolmen kuukauden rupeama vuosittain. 

Kaksoset eivät kauheasti ole kotiväkeä muistaneet Floridan matkallaan. Eilen illalla molemmat uivat b-finaalissa ja tänään poika selvitti tiensä a-finaaliin. Tärkeintä on kuitenkin hyvä meininki ja kavereiden kanssa hengailu. Eilen oli luennoinnut yksi Missi Franklinin uintiuran valmentajista. 

Tämä viikko oli töissä ihan hullu. Yksikään kolmesta työpäivästä ei ollut sen mittainen kuin oli sovittu, työpäivä joko alkoi tai loppui aikaisemmin tai myöhemmin. Se on aika yleistä näissä nannyn hommissa. Mutta pikkuisen melkein suivaannuin kun juuri ennen lähtöä sain tekstarin, että ei tarvitsekaan tulla kuin parin tunnin päästä. Sukulaistyttö onkin hoitamassa. Paikalle päästyäni kohtasin sekasortoisen leikkihuoneen (hyvä kun lapset leikkivät), piirrellyt seinät (hyvä kun lapset ovat luovia), märät ja kakkaiset vaipat & hautuneen pyllyn (hyvä kun vatsa toimii), kaksi nälkäistä tenavaa (hyvä ruokahalu on aina plussaa)... Teki mieli jättää graffitit seiniin ja sekasorto leikkihuoneeseen, mutta järjestin ja putsasin kuitenkin. Harvemmin nämä pienet kommellukset menevät sukulaistytön piikkiin. 

Ai niin, aikoinaan keksin selkäongelmille syyn. Huonot jalkineet olivat varmasti suuri tekijä. Crocksit tulivat myyntiin juuri noihin aikoihin ja minä onneton niillä astelin aamusta iltaan huomaamatta, että ne kuluivat epätasaisesti. Suurin apu vaivoihin löytyi, kun ostin kunnolliset lenkkarit ja sen jälkeen en ole käyttöjalkineista tinkinyt. Enkä crockseja ostanut. 



Onnellista viikonloppua! Nautitaan me kaikki näistä kiropraktikon vaimon kukista 😊 Ja sen lisäksi pidetään peukut pystyssä Ari-Pekka Liukkoselle MM-kisojen 50 vapaauinnissa. Finaalipaikka on huikea saavutus. Olen uintia seurannut nyt lähes 10 vuotta ja siihen sekunnin sisälle mahtuu monta uimaria. Luulen, että sitä ei aina Suomessa ihan ymmärretä.